Kiribati, saarivaltio Keski-Tyynellämerellä, koostuu 33 atollista ja saaresta, jotka levittäytyvät laajalle valtamerialueelle. Hajanaisen maantieteellisen sijaintinsa ja rajallisten kotimaisten resurssiensa vuoksi Kiribati on erittäin riippuvainen tuonnista väestön ja talouden tarpeiden tyydyttämiseksi. Tuontitulleilla ja -veroilla on merkittävä rooli maahan tulevan tavaravirran säätelyssä sekä hallituksen tulojen tuottamisessa. Pienen väestömääränsä vuoksi Kiribatin tullitariffijärjestelmä on suhteellisen yksinkertainen, mutta maan rajallinen infrastruktuuri ja globaalit kauppasuhteet vaikuttavat siihen edelleen.
Yleiskatsaus Kiribatin tariffijärjestelmään
Kiribatin tuontitariffijärjestelmää hallinnoi Kiribatin tullilaitos, joka toimii valtiovarain- ja talouskehitysministeriön alaisuudessa. Järjestelmä on suhteellisen yksinkertainen, ja tullit määrätään tyypillisesti arvotulleina (prosenttiosuus tuotteen arvosta) tai paljoustulleina (kiinteä määrä tuotetta kohden). Tullit perustuvat harmonoituun järjestelmään (HS), jota käytetään kansainvälisesti kauppatavaroiden luokitteluun.
Maan tuontitullit on yleensä suunniteltu tuottamaan tuloja, koska Kiribatilla ei ole merkittäviä kotimaisia tuotantovalmiuksia. Hallitus on myös keskittynyt kauppasuhteiden parantamiseen ja kestävän talouskasvun edistämiseen. Kauppasopimuksia tai tullietuusjärjestelyjä on kuitenkin rajoitetusti maan maantieteellisen eristyneisyyden vuoksi.
Tuoteluokat ja sovellettavat tariffit
Kiribatissa tuontitullit vaihtelevat tuoteluokkien mukaan ja heijastavat maan tarpeita ja talouskehityksen prioriteetteja. Alla on lueteltu tuontituotteiden tärkeimmät luokat ja niiden vastaavat tullit:
Elintarvikkeet ja maataloustuotteet
Kiribatin kansakuntana, jolla on rajallisesti maata maatalouskäyttöön, se on erittäin riippuvainen elintarvikkeiden tuonnista, mukaan lukien perushyödykkeet, kuten riisi, jauhot ja säilykkeet. Maataloustuotteiden tuontiin sovelletaan yleensä kohtuullisia tulleja, vaikka joillekin välttämättömille elintarvikkeille annetaan etuuskohtelu saatavuuden ja elintarviketurvan varmistamiseksi.
- Riisi: Riisi on peruselintarvike, jota tuodaan merkittäviä määriä. Riisin tuontitullit vaihtelevat yleensä 5–15 prosentin välillä.
- Jauhot: Jauhoihin ja muihin viljoihin sovelletaan kohtuullisia 5–15 prosentin tulleja.
- Säilykkeet: Säilykevihanneksiin, -hedelmiin ja -lihaan sovelletaan yleensä 10–20 prosentin tuontitulleja. Nämä tuotteet ovat välttämättömiä väestön ravinnontarpeen tyydyttämiseksi, ja tullit on suunniteltu varmistamaan niiden saatavuus kohtuuhintaan.
- Tuoreet hedelmät ja vihannekset: Tuoreiden tuotteiden tuonti on Kiribatissa rajoitettua, joten hedelmien ja vihannesten tuontiin voidaan soveltaa 10–20 prosentin tulleja tuotteen tyypistä riippuen.
- Maitotuotteet: Maitotuotteiden, kuten maidon, voin ja juuston, tuontiin sovelletaan 10–25 prosentin tulleja.
- Liha ja siipikarja: Lihan ja siipikarjan, erityisesti pakastettujen lihojen, tuontiin sovelletaan 10–30 prosentin tuontitulleja, koska maassa ei ole laajamittaista karjankasvatusta.
- Kala ja äyriäiset: Kiribati tuo maahan merkittävän määrän äyriäisiä Tyynenmeren läheisyyden vuoksi, ja tullit vaihtelevat 5–15 prosentin välillä.
Kulutustavarat
Kulutustavarat, kuten vaatteet, elektroniikka ja kodintarvikkeet, ovat tärkeä tuontituoteryhmä Kiribatille. Pienen kotimaisen tuotantokapasiteettinsa vuoksi maa tuo maahan suuren määrän kulutustavaroita.
- Vaatteet ja tekstiilit: Tuontivaatteista kannetaan tyypillisesti 10–30 prosentin tullit riippuen kankaan tyypistä ja siitä, ovatko tavarat maista, joilla on kauppasopimuksia Kiribatin kanssa.
- Jalkineet: Kenkiin ja jalkineihin sovelletaan yleensä 10–20 prosentin tulleja käytetystä materiaalista ja alkuperämaasta riippuen.
- Elektroniikka: Matkapuhelimiin, televisioihin ja radioihin sovelletaan suhteellisen alhaisia tuontitulleja, jotka vaihtelevat tyypillisesti 5–15 prosentin välillä. Joihinkin elektroniikkalaitteisiin, erityisesti viestintään tai koulutukseen liittyviin laitteisiin, voi olla alennettuja tulleja.
- Kodinkoneet: Jääkaappien, pesukoneiden ja keittiökoneiden kaltaisiin laitteisiin sovelletaan yleensä 10–20 prosentin tulleja, vaikka energiatehokkaille malleille voi olla poikkeuksia.
- Huonekalut: Tuontihuonekaluihin sovelletaan tyypillisesti 10–25 prosentin tulleja, ja luksushuonekaluihin tai maahantuotuihin puuhuonekaluihin sovelletaan korkeampia tulleja, mikä heijastaa paikallista suojaa pienimuotoiselle huonekalutuotannolle.
Teollisuustuotteet
Saarivaltiona, jonka teollisuustuotanto on rajallista, Kiribati tuo maahan erilaisia teollisuustuotteita, kuten koneita, rakennusmateriaaleja ja kemikaaleja. Näiden tuotteiden tullit on yleensä suunniteltu tukemaan maan infrastruktuurin kehitystä ja varmistamaan samalla kohtuuhintaisuus.
- Koneet ja laitteet: Teollisuuskoneisiin, mukaan lukien rakennuskoneet, maatalouskoneet ja valmistustyökalut, sovelletaan yleensä alhaisia tuontitulleja, jotka vaihtelevat tyypillisesti 0–10 prosentin välillä.
- Rakennusmateriaalit: Rakennustuotteisiin, kuten sementtiin, teräkseen ja puutavaraan, sovelletaan 5–15 prosentin tulleja materiaalista ja tuontimäärästä riippuen.
- Kemikaalit: Valmistuksessa, maataloudessa ja teollisuudessa käytettävien kemikaalien tuontitullit vaihtelevat tyypillisesti 0–10 prosentin välillä, vaikka tiettyihin vaarallisiin kemikaaleihin voidaan soveltaa korkeampia tulleja niiden käytön sääntelemiseksi.
- Polttoaine ja öljy: Kiribati tuo maahan suuria määriä polttoainetta liikenteeseen ja sähköntuotantoon. Polttoaineiden tuontitullit ovat tyypillisesti alhaiset, noin 0–5 %, vaikkakin niihin voidaan soveltaa lisävalmisteveroja.
Ajoneuvot ja autonosat
Ajoneuvojen ja autonosien tuonti on Kiribatille tärkeä sektori. Maan maantieteellisen eristyneisyyden ja rajallisen tieinfrastruktuurin vuoksi ajoneuvojen tuonti on ratkaisevan tärkeää liikenteen ylläpitämiseksi ja syrjäisille alueille pääsyn mahdollistamiseksi.
- Henkilöautot: Henkilöautojen tuontitullit vaihtelevat yleensä 15–25 prosentin välillä ajoneuvon iästä, moottorin koosta ja ympäristöstandardeista riippuen. Uudempiin ja polttoainetehokkaampiin autoihin voidaan soveltaa alhaisempia tulleja kestävyyden edistämiseksi.
- Hyötyajoneuvot: Hyötyajoneuvoihin, kuten kuorma-autoihin ja linja-autoihin, sovelletaan tyypillisesti 10–20 prosentin tulleja, ja ajoneuvoille, joita käytetään välttämättömissä palveluissa, kuten kuljetuksessa ja maataloudessa, on saatavilla poikkeuksia.
- Autonosat: Autonosien ja -tarvikkeiden, kuten renkaiden, moottoreiden ja varaosien, tullit ovat yleensä 5–15 prosenttia.
Tiettyjen maiden erityiset tuontitullit
Kiribatilla on rajoitetusti etuuskohtelukauppasopimuksia, eikä maalla siksi ole laajaa erityisten tuontitullijärjestelyjen verkostoa. Kiribati on kuitenkin osa Tyynenmeren saarten foorumia (PIF) ja sillä on kahdenvälisiä sopimuksia sellaisten maiden kanssa kuin Australia ja Uusi-Seelanti. Nämä sopimukset keskittyvät ensisijaisesti alueelliseen yhteistyöhön, kehitysapuun ja kauppaan, mutta ne voivat tarjota alennettuja tulleja tai poikkeuksia tietyille tavaroille.
- Australia ja Uusi-Seelanti: Tyynenmeren alueen tiiviimpien taloussuhteiden sopimuksen (PACER) nojalla Kiribatilla on alennetut tullit tietyille Australiasta ja Uudesta-Seelannista tuotaville tavaroille. Nämä sopimukset kattavat usein maataloustuotteet, koneet ja peruskulutustavarat.
- Alueelliset kauppaetuudet: Tyynenmeren saarifoorumin ja muiden alueellisten sopimusten jäsenenä Kiribati voi hyötyä myös alennetuista tulleista muista Tyynenmeren saarivaltioista peräisin oleville tavaroille.
Muut tullit ja verot
Kiribatissa kannetaan tuontitavaroista tavanomaisten tuontitullien lisäksi muita veroja:
- Arvonlisävero (ALV): Kiribati perii 12 prosentin arvonlisäveron useimmista tuontitavaroista. Tämä vero lisätään yleensä tulliin ja se kannetaan tullauksen yhteydessä.
- Valmistevero: Haitallisiksi tai ylellisyystuotteiksi katsottaviin tuotteisiin, kuten tupakkaan, alkoholiin ja sokeripitoisiin juomiin, voidaan soveltaa lisävalmisteveroja. Valmisteverojen kannat vaihtelevat, mutta ne voivat olla huomattavia, vaihdellen 10 prosentista 50 prosenttiin tietyissä tuotteissa.
- Ympäristövero: Vaikka Kiribatilla ei ole laajaa ympäristöverojärjestelmää, tuotteille, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti ympäristöön, kuten kierrätyskelvottomille muoveille tai elektroniikkajätteelle, määrätään toisinaan lisämaksuja.
Maakohtaiset tiedot
- Virallinen nimi: Kiribatin tasavalta
- Pääkaupunki: Tarawa
- Väkiluku: Noin 120 000 (2023)
- Tulot henkeä kohti: Noin 3 400 dollaria (2023)
- Virallinen kieli: englanti, kiribatin kieli (Kiribati)
- Valuutta: Australian dollari (AUD) ja Kiribatin dollari (KID)
- Sijainti: Kiribati sijaitsee Tyynenmeren keskiosassa ja koostuu 33 saaresta, jotka ovat levinneet noin 3,5 miljoonan neliökilometrin alueelle, noin puolivälissä Havaijin ja Australian välillä.
Maantiede
- Kiribati koostuu 33 saaresta, jotka levittäytyvät yli kolmen miljoonan neliökilometrin alueelle meressä, ja vain pieni osa maasta on olemassa. Saaret jaetaan kolmeen pääryhmään: Gilbertin saaret, Phoenixin saaret ja Line-saaret.
- Maa on enimmäkseen alavaa, keskimäärin vain kahden metrin korkeudella merenpinnasta, mikä tekee siitä erittäin alttiin merenpinnan nousulle ja ilmastonmuutokselle.
- Kiribatin ilmasto on trooppinen, ja siellä on selkeät sade- ja kuivat vuodenajat. Saaret ovat alttiita luonnonkatastrofeille, kuten sykloneille ja nouseville merenpinnoille.