Afrikan itärannikolla sijaitseva Kenia on keskeinen toimija alueen taloudessa ja elintärkeä kaupan keskus Itä-Afrikassa. Itä-Afrikan yhteisön (EAC) ja Maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenenä Kenian tullitariffijärjestelmä on suunniteltu tukemaan sen taloudellista kehitystä, suojelemaan sen kotimaista teollisuutta ja edistämään alueellista yhdentymistä. Kenian tuontitulleja muokkaavat sekä maan sisäinen politiikka että EAC:n alueelliset sopimukset, ja ne ovat myös kansainvälisten kaupan standardien mukaisia.
Kenia tuo maahan laajan valikoiman tavaroita, kuten koneita, kemikaaleja, kulutuselektroniikkaa, öljytuotteita ja maatalouden tuotantopanoksia. Maan tullit ja tariffit on jaettu eri luokkiin, ja jotkut tuotteet hyötyvät alhaisemmista tariffeista tiettyjen maiden tai alueiden kanssa tehtyjen etuuskohtelukauppasopimusten ansiosta. Tullit määrätään tuoteluokituksen perusteella, ja niitä hallinnoi Kenian veroviranomainen (KRA), joka valvoo Kenian kauppa- ja tariffisäännösten täytäntöönpanoa.
Kenian tullitariffijärjestelmä
Kenian tullitariffit määrittää Itä-Afrikan yhteisön (EAC) tulliliitto, joka asettaa yhtenäiset tullit viidelle jäsenvaltiolle: Kenialle, Tansanialle, Ugandalle, Ruandalle ja Burundille. EAC:n tullitariffijärjestelmä toimii yhteisen ulkoisen tullin (CET) puitteissa, jota sovelletaan EAC-alueen ulkopuolelta tuotuihin tavaroihin. EAC:n sisällä kaupattavat tavarat ovat tuontitulleja vapaita, mikä luo jäsenvaltioille yhtenäismarkkinat.
Yhteisen vienti- ja vientiveron (CET) lisäksi Kenia soveltaa tiettyihin tavaroihin lisäveroja, kuten arvonlisäveroa (ALV), valmisteveroja ja muita erityisiä veroja. Kenian arvonlisäverokanta on tyypillisesti 16 %, kun taas valmisteveroja sovelletaan tiettyihin tuotteisiin, kuten alkoholiin, tupakkaan ja öljytuotteisiin. Joihinkin tuotteisiin sovelletaan myös etuuskohtelua kahden- ja monenvälisten kauppasopimusten, kuten Afrikan kasvua ja mahdollisuuksia koskevan lain (AGOA) ja Itä-Afrikan yhteisön ja EU:n talouskumppanuussopimuksen (EPA), nojalla.
Kenian tullitariffit luokitellaan harmonoidun järjestelmän (HS) mukaisesti, joka on standardoitu kansainvälinen järjestelmä kauppatavaroiden luokittelemiseksi. Tullit voivat vaihdella merkittävästi tuotavien tavaroiden tyypin ja alkuperän mukaan.
Yleiset tuontitullit ja -verot
Kenian yleiset tuontitullit on jaettu eri tavaraluokkiin, ja niihin sovelletaan vaihtelevia tulleja tavaroiden luonteesta riippuen. Keniaan tuotavien tuotteiden tärkeimmät luokat ovat seuraavat:
Luokka 1: Maataloustuotteet
Maataloustuotteet ovat tärkeä kategoria Kenian tuontikaupassa, erityisesti ne, joita ei tuoteta paikallisesti tai joita tarvitaan jalostukseen. Vaikka Kenialla on vahva maataloussektori, se on edelleen riippuvainen tiettyjen elintarvikkeiden, jalostuksen raaka-aineiden ja lannoitteiden tuonnista.
- Vehnä: Vehnä on yksi Kenian suurimmista elintarvikkeiden tuontituotteista, ja siihen sovelletaan 10 prosentin vakiotullia. Tämä tulli on yhdenmukainen Itä-Afrikan yhteisön vehnän ja vehnäjauhojen CET-tariffin kanssa.
- Riisi: Riisi, toinen Kenian peruselintarvike, on 35 prosentin tullimaksun alainen. Riisin tuonti on suhteellisen runsasta, koska maa ei pysty vastaamaan kotimaiseen kysyntään paikallisella tuotannolla.
- Hedelmät ja vihannekset: Hedelmien ja vihannesten tullit vaihtelevat suuresti tuotetyypin ja kauden mukaan. Yleisiin tuontituotteisiin, kuten tomaatteihin, sipuleihin ja sitrushedelmiin, sovelletaan tyypillisesti noin 25 prosentin tulleja. Tullit voivat kuitenkin vaihdella alkuperämaan ja sen mukaan, sovelletaanko kausittaisia lisämaksuja.
- Liha ja maitotuotteet: Kenia soveltaa korkeita tulleja lihan ja maitotuotteiden tuontiin suojellakseen paikallisia maanviljelijöitä. Naudanlihaan, siipikarjaan ja maitotuotteisiin sovelletaan tyypillisesti noin 25–30 prosentin tulleja, vaikka alueellisten sopimusten, kuten EAC-COMESA-etuuskauppa-alueen (PTA), nojalla voidaan soveltaa erityispoikkeuksia.
Luokka 2: Teollisuus- ja teollisuustuotteet
Kenia tuo maahan laajan valikoiman teollisuus- ja tehdasvalmisteisia tuotteita, joita maan kasvava teollisuuspohja tarvitsee. Näihin tuotteisiin kuuluvat koneet, kemikaalit, ajoneuvot ja elektroniikkalaitteet.
- Koneet ja laitteet: Teollisuuskoneiden ja -laitteiden tuontitullit ovat yleensä alhaiset, ja ne vaihtelevat 0–10 prosentin välillä riippuen tuotteesta ja sen käytöstä Kenian valmistus- ja rakennusaloilla. Esimerkiksi infrastruktuurihankkeissa käytettäviin raskaisiin koneisiin voidaan soveltaa 0 prosentin tullia alan kehityksen edistämiseksi.
- Autot: Ajoneuvoihin, erityisesti henkilöautoihin, sovelletaan 25 prosentin tulleja, kun taas hyötyajoneuvoihin, kuten kuorma-autoihin ja linja-autoihin, sovelletaan tyypillisesti 10 prosentin tulleja. Sähköajoneuvojen tuonti voi kuitenkin hyötyä alennetuista tulleista osana Kenian pyrkimyksiä puhtaampaan energiaan ja ympäristön kestävyyteen.
- Elektroniikka ja kulutustavarat: Kulutuselektroniikkaan, kuten älypuhelimiin, kannettaviin tietokoneisiin, televisioihin ja kodinkoneisiin, sovelletaan 25–30 prosentin tulleja tuotteesta riippuen. Huippuluokan elektroniikkaan, kuten pelikonsoleihin, tabletteihin ja edistyneisiin tietokonejärjestelmiin, voidaan soveltaa hieman alhaisempia tulleja.
- Kemikaalit: Tuontikemikaaleihin, kuten lannoitteisiin, teollisuuskemikaaleihin ja lääkkeisiin, sovelletaan yleensä 5–10 prosentin tulleja luokittelusta riippuen. Joihinkin teollisessa tuotannossa käytettyihin erikoiskemikaaleihin voidaan soveltaa alennettuja tulleja paikallisen valmistuksen edistämiseksi.
Kategoria 3: Tekstiilit ja vaatteet
Kenian tekstiili- ja vaatetusteollisuus on vielä kehittymässä, ja maahan tuodaan merkittäviä määriä kankaita ja valmiita vaatteita. Hallitus on kuitenkin toteuttanut toimia paikallisen tuotannon tukemiseksi tuonnille asetettujen kannustimien ja tullien avulla.
- Vaatteet: Tuontivaatteille, mukaan lukien puuvillasta, villasta ja synteettisistä materiaaleista valmistetut vaatteet, asetetaan tyypillisesti 25–35 prosentin tulleja. Tämän korkean tullitariffin tarkoituksena on suojella paikallisia tekstiilivalmistajia ja edistää kotimaisen vaateteollisuuden kasvua.
- Tekstiilikankaat: Tuontitekstiilikankaisiin sovelletaan 10–25 prosentin tulleja kankaan tyypistä ja käyttötarkoituksesta riippuen. Paikallisessa vaatetuotannossa käytetyt kankaat voivat hyötyä alhaisemmista tulleista hallituksen tekstiilialan edistämiseen tähtäävien kannustimien mukaisesti.
- Jalkineet: Jalkineille, erityisesti Kiinan ja Intian kaltaisista maista tuleville, asetetaan noin 25–30 prosentin tullit materiaalista ja tuoteryhmästä riippuen. Tietyille luksusbrändeille tai arvokkaille tuotteille määrätään myös valmisteveroja.
Luokka 4: Ylellisyystuotteet ja muut kuin välttämättömät tuotteet
Kenia tuo maahan myös laajan valikoiman ylellisyystuotteita ja muita kuin välttämättömiä tuotteita, joihin sovelletaan usein korkeampia tulleja paikallisen teollisuuden suojelemiseksi ja hallituksen tulojen keräämiseksi.
- Korut ja kellot: Ylellisyystuotteisiin, kuten koruihin, kelloihin ja merkkiasusteisiin, sovelletaan 25–35 prosentin tuontitulleja, ja jalometalleja tai jalokiviä sisältäviin tuotteisiin sovelletaan korkeampia tulleja.
- Kosmetiikka ja kauneustuotteet: Kauneustuotteisiin, kuten ihonhoitotuotteisiin, meikkiin ja hiustenhoitotuotteisiin, sovelletaan yleensä 25–30 prosentin tulleja , ja luksus- tai huippukosmetiikkaan sovelletaan lisäveroja tai -lisämaksuja.
- Alkoholijuomat: Maahantuotuihin alkoholijuomiin, kuten viiniin, väkeviin alkoholijuomiin ja olueen, sovelletaan sekä valmisteveroja että tuontitulleja. Alkoholijuomien tulli on tyypillisesti 25 %, ja valmisteverot vaihtelevat alkoholipitoisuuden mukaan. Luksus- tai luksusalkoholijuomiin voidaan soveltaa korkeampia veroja.
Tiettyjen maiden erityiset tuontitullit
Itä-Afrikan yhteisön (EAC) jäsenenä Kenia soveltaa useiden sopimusten mukaisia etuustulleja, jotka alentavat tai poistavat tulleja EAC-jäsenvaltioista, COMESA-maista ja muista kauppakumppaneista tuotaville tavaroille. Lisäksi voidaan soveltaa erityisiä tuontitulleja kotimaisen teollisuuden suojelemiseksi epäreilulta kilpailulta tai tiettyjen tuotteiden tuonnin kannustamiseksi.
EAC- ja COMESA-maiden etuuskohtelujärjestelyt
- EAC-COMESA-vapaakauppa-alue (FTA): Kenia on Itä-Afrikan yhteisön jäsen ja sillä on EAC-COMESA-vapaakauppa-alue, joka mahdollistaa alennetut tullit alueen sisällä kaupattaville tavaroille. EAC:n jäsenvaltioista – Tansaniasta, Ugandasta, Ruandasta, Burundista ja Etelä-Sudanista – peräisin olevat tuotteet tuodaan Keniaan tullitta, mikä edistää alueellista kauppaa.
- AGOA (Afrikan kasvua ja mahdollisuuksia koskeva laki): Osana Afrikan kasvua ja mahdollisuuksia koskevaa lakia (AGOA) Kenialla on tulliton pääsy Yhdysvaltojen markkinoille laajan valikoiman tuotteita, mukaan lukien tekstiilit ja maataloustuotteet. Yhdysvalloista Keniaan tuotaviin tuotteisiin voidaan kuitenkin soveltaa EAC CET -sopimuksen mukaisia normaaleja tuontitulleja ja -veroja.
Polkumyyntitoimenpiteet ja suojatullit
Kenia voi soveltaa polkumyyntitulleja tiettyihin tuontituotteisiin, jos niiden katsotaan myydyn alle markkina-arvon. Tämä käytäntö on haitallista paikalliselle teollisuudelle. Tämä koskee tyypillisesti tuotteita, kuten terästä, tekstiilejä ja muita teollisuustuotteita maista, joissa voi esiintyä tukia tai epäreiluja kauppakäytäntöjä.
- Teräs- ja rautatuotteet: Kenia on ottanut käyttöön polkumyyntitulleja teräs- ja rautatuotteille esimerkiksi Kiinasta, joissa on raportoitu polkumyyntikäytäntöjä. Kenian paikallisille teräksenvalmistajille haitallisia tuontiterästuotteita voidaan käsitellä lisätulleilla paikalliseen teollisuuteen kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi.
Valmisteverot ja muut lisäverot
Tuontitullien lisäksi Kenia perii valmisteveroja tietyistä tuotteista, erityisesti niistä, joita pidetään ei-välttämättöminä tai terveydelle haitallisina. Näihin kuuluvat esimerkiksi tupakka, alkoholi ja polttoaine.
- Tupakkatuotteet: Keniaan tuotavista savukkeista ja muista tupakkatuotteista kannetaan sekä valmisteveroja että tuontiveroja. Tupakkatuotteiden valmistevero on korkea, usein yli 100 % tuotteen arvosta, tupakoinnin vähentämiseksi ja kansanterveysvarojen keräämiseksi.
- Polttoaineet ja öljytuotteet: Öljytuotteisiin, kuten bensiiniin ja dieselöljyyn, sovelletaan valmisteveroja tavanomaisten tuontitullien lisäksi. Nämä tullit ovat osa hallituksen strategiaa kerätä varoja infrastruktuurihankkeisiin ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista edistämällä puhdasta energiaa.
Maatietoja Keniasta
- Virallinen nimi: Kenian tasavalta
- Pääkaupunki: Nairobi
- Kolme suurinta kaupunkia:
- Nairobi (pääkaupunki ja taloudellinen keskus)
- Mombasa (rannikkokaupunki ja tärkeä satama)
- Kisumu (tärkeä kaupunki Victorianjärvellä)
- Tulot henkeä kohti: Noin 2 000 dollaria (arvio vuodelle 2023)
- Väkiluku: Noin 55 miljoonaa (arvio vuodelle 2023)
- Virallinen kieli: englanti ja swahili (kiswahili)
- Valuutta: Kenian šillinki (KES)
- Sijainti: Kenia sijaitsee Itä-Afrikassa ja sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Etiopia, idässä Somalia, etelässä Tansania, lännessä Uganda ja luoteessa Etelä-Sudan.
Kenian maantiede
Kenia on monimuotoinen maa, jossa on laaja valikoima maisemia, kuten savanneja, metsiä, vuoria ja Intian valtameren rannikkoa. Maa on jaettu useisiin alueisiin, joilla on merkittäviä maantieteellisiä piirteitä, kuten Afrikan toiseksi korkein vuori, Kenian vuori.
- Topografia: Kenian topografia on monipuolinen ja ulottuu alavista rannikkotasangoista ylängöille ja pohjoisesta etelään kulkevaan Suureen hautavajoamaan.
- Ilmasto: Kenian ilmasto vaihtelee trooppisesta rannikolla lauhkeaan ylängöillä ja kuivaan pohjoisilla alueilla.
Kenian talous
Kenian talous on monipuolinen, ja sen merkittävimmät osuudet ovat maataloudella, teollisuudella, palveluilla ja matkailulla. Maatalous on keskeinen viennin veturi, erityisesti teen, kahvin, puutarhatalouden ja kukkasviljelyn osalta.
- Maatalous: Kenia on johtava teen, kahvin ja puutarhatuotteiden tuottaja, ja merkittävä osa maataloustuotannosta suuntautuu vientimarkkinoille.
- Palvelut: Palvelusektori, mukaan lukien pankkitoiminta, televiestintä ja matkailu, on merkittävä tekijä Kenian bruttokansantuotteessa.
- Valmistus: Maa keskittyy teollistumiseen ja sillä on kasvava valmistussektori, erityisesti elintarvikkeiden jalostuksessa, tekstiiliteollisuudessa ja sementin tuotannossa.
Suuret teollisuudenalat
- Maatalous: Tee, kahvi, puutarhanhoito ja kukkasviljely.
- Valmistus: Sementti, tekstiilit, elintarvikkeiden jalostus ja rakennusmateriaalit.
- Palvelut: Televiestintä, pankkitoiminta, matkailu ja koulutus.
- Energia: Maalämpö, öljy ja uusiutuva energia.