Itä-Timorin tuontitullit

Itä-Timor, joka tunnetaan myös nimellä Itä-Timor, on yksi maailman nuorimmista maista, sillä se itsenäistyi vuonna 2002. Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Itä-Timor on pieni maa, joka on erittäin riippuvainen tuonnista useimpien tavaroiden ja palveluiden osalta rajallisen kotimaisen tuotantonsa ja pienen teollisuutensa vuoksi. Maa tuo maahan laajan valikoiman tuotteita, kuten maataloustuotteita, teollisuuskoneita, kulutustavaroita ja energiatuotteita. Itä-Timorin tullitariffijärjestelmä on suunniteltu tuottamaan valtion tuloja ja samalla varmistamaan pääsyn välttämättömiin hyödykkeisiin kohtuuhintaan. Lisäksi Itä-Timorilla on etuuskohtelukauppasopimuksia tiettyjen maiden kanssa ja se on kansainvälisten järjestöjen, kuten Maailman kauppajärjestön (WTO), jäsen.

Itä-Timorin tuontitullit


Tullitariffit tuoteluokittain Itä-Timorissa

1. Maataloustuotteet

Maatalous on merkittävä sektori Itä-Timorissa ja työllistää suuren osan väestöstä. Maa ei kuitenkaan ole omavarainen elintarviketuotannossa ja on erittäin riippuvainen maataloustuotteiden tuonnista. Maataloustuotteiden tuontitullit ovat yleensä maltilliset, ja tuonnille maista, joiden kanssa Itä-Timorilla on kauppasopimuksia, sovelletaan jonkin verran etuuskohtelua.

1.1 Maatalouden perustuotteet

  • Viljat ja jyvät: Itä-Timor tuo maahan merkittäviä määriä viljoja, kuten riisiä, vehnää ja maissia, täydentääkseen paikallista tuotantoa.
    • Riisi: Yleensä verotetaan 2–5 % alkuperämaasta riippuen. ASEAN-maista tuotaviin tuotteisiin voidaan soveltaa erityishintoja.
    • Vehnä: Yleensä verotetaan 5 %, vaikka tietyt etuuskohtelukauppasopimukset voivat alentaa näitä tulleja.
    • Maissi: 2–5 prosentin tullit, ja naapurimaista tuotaville tuonneille sovelletaan alennettuja tulleja alueellisten sopimusten mukaisesti.
  • Hedelmät ja vihannekset: Itä-Timor tuo maahan erilaisia ​​hedelmiä ja vihanneksia, erityisesti Indonesiasta ja Australiasta.
    • Sitrushedelmät (appelsiinit, sitruunat): Verotetaan tyypillisesti 5–10 %.
    • Lehtivihannekset ja juurekset: Tuontitulleja on 3–8 %, ja ASEAN-maista tuotaville tuotteille on alhaisemmat tullit.
  • Sokeri ja makeutusaineet: Sokerin tuontiin sovelletaan kohtuullisia tulleja, jotta kuluttajille voidaan taata kohtuuhintaisuus ja samalla tuottaa valtion tuloja.
    • Puhdistettu sokeri: Yleensä verotetaan 5–10 %, ja naapurimaista tuotaville tuotteille sovelletaan alhaisempia verokantoja.

1.2 Karja ja maitotuotteet

  • Liha ja siipikarja: Itä-Timor tuo maahan suuria määriä lihaa ja siipikarjaa, pääasiassa Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Tämä tuonti auttaa tyydyttämään kotimaista proteiinin kysyntää.
    • Naudan- ja lampaanliha: Yleensä verotetaan 5 %, vaikka Australiasta ja Uudesta-Seelannista tulevaan tuontiin voidaan soveltaa alennettuja tulleja kauppasopimusten nojalla.
    • Siipikarja (kana ja kalkkuna): Tuontituotteisiin sovelletaan 3–5 prosentin verokantaa, ja tietyille maille on myönnetty etuuskohtelu.
  • Maitotuotteet: Maitotuotteiden, kuten maitojauheen, voin ja juuston, tuonti on välttämätöntä Itä-Timorin kaupunkiväestölle.
    • Maitojauhe: Tyypillisesti 3 prosentin vero, ja Australiasta ja Uudesta-Seelannista tuotaville tuotteille sovelletaan kauppasopimusten nojalla alhaisempia tulleja.
    • Juusto ja voi: Tullit vaihtelevat 5–10 prosentin välillä tuotteesta ja alkuperästä riippuen.

1.3 Erityiset tuontitullit

Itä-Timor soveltaa tiettyihin maataloustuotteisiin erityisiä tuontitulleja tai tasoitustulleja, jos tuonnin havaitaan vahingoittavan kotimaista tuotantoa. Esimerkiksi Brasiliasta peräisin oleviin siipikarjatuotteisiin voidaan soveltaa polkumyyntitulleja, jos niiden havaitaan alentavan paikallisten tuottajien hintoja epäoikeudenmukaisesti.

2. Teollisuustuotteet

Itä-Timor tuo maahan laajan valikoiman teollisuustuotteita, kuten koneita, rakennusmateriaaleja ja laitteita, tukeakseen kasvavia infrastruktuuritarpeitaan. Koska maa on riippuvainen näistä tuonneista, tullit pidetään yleensä alhaisina kehityksen ja investointien edistämiseksi.

2.1 Koneet ja laitteet

  • Teollisuuskoneet: Maa tuo maahan merkittäviä määriä teollisuuskoneita, erityisesti rakentamiseen ja valmistukseen.
    • Rakennuskoneet (kaivinkoneet, puskutraktorit): Verotetaan tyypillisesti 2–5 prosentilla infrastruktuurin kehittämisen helpottamiseksi.
    • Tuotantolaitteet: Tuotantolaitteiden tullit vaihtelevat 0 prosentista 5 prosenttiin, ja tietyistä maista tulevalle tuonnille sovelletaan etuustullia.
  • Sähkölaitteet: Sähkökoneet ja -laitteet, kuten muuntajat ja generaattorit, ovat ratkaisevan tärkeitä Itä-Timorin energiainfrastruktuurille.
    • Generaattorit ja muuntajat: Yleensä verotetaan 3–5 %, ja ASEAN-maista ja naapurimaista tuotaville tuotteille sovelletaan alennettuja tulleja.

2.2 Moottoriajoneuvot ja liikenne

Itä-Timor tuo maahan suurimman osan moottoriajoneuvoistaan ​​ja auton osistaan, erityisesti Japanista, Australiasta ja Kaakkois-Aasiasta. Ajoneuvojen tullirakenne on suunniteltu tasapainottamaan kuluttajien kohtuuhintaisuutta ja valtion tulojen tarvetta.

  • Henkilöautot: Autojen tuontitullit vaihtelevat moottorin koon ja alkuperämaan mukaan.
    • Pienet henkilöautot (alle 1 500 cm³): Verotetaan tyypillisesti 10–15 %.
    • Luksusautot ja katumaasturit: Luksusautoihin ja suurempiin moottoriajoneuvoihin sovelletaan korkeampia , 20–30 prosentin tulleja.
  • Hyötyajoneuvot: Kuorma-autojen, linja-autojen ja muiden hyötyajoneuvojen tuonti on välttämätöntä kuljetus- ja logistiikkasektorille.
    • Kuorma-autot ja linja-autot: Yleensä verotetaan 5–10 %, ja ASEAN-maista tuotaville tuotteille sovelletaan etuustullia.
  • Ajoneuvojen osat ja tarvikkeet: Ajoneuvojen osien, kuten renkaiden, akkujen ja moottoreiden, tuonnista kannetaan 3–10 prosentin vero osan tyypistä ja alkuperämaasta riippuen.

2.3 Tiettyjen maiden erityiset tuontitullit

Itä-Timor voi asettaa polkumyyntitulleja tietyille teollisuustuotteille maista, jotka harjoittavat epäreiluja kauppakäytäntöjä, kuten Kiinasta peräisin oleville terästuotteille tai tietyistä Aasian maista peräisin oleville autonosille. Näitä tulleja sovelletaan tavanomaisten tullien lisäksi paikallisten yritysten suojelemiseksi.

3. Tekstiilit ja vaatteet

Itä-Timorin tekstiili- ja vaatetusala on pieni, ja maa on riippuvainen tuonnista tyydyttääkseen vaatteiden ja niihin liittyvien tuotteiden kotimaisen kysynnän. Tuonti tulee pääasiassa Aasiasta, erityisesti Indonesiasta, Kiinasta ja Vietnamista.

3.1 Raaka-aineet

  • Tekstiilikuidut ja langat: Itä-Timor tuo maahan raaka-aineita, kuten puuvillaa, villaa ja synteettisiä kuituja, tukeakseen paikallista vaatetuotantoaan.
    • Puuvilla ja villa: Tyypillisesti verotetaan 5–8 %, ja ASEAN- ja Tyynenmeren maista tuleville tuonneille sovelletaan alennettuja tulleja.
    • Synteettiset kuidut: Tullit vaihtelevat 6–12 prosentin välillä materiaalista ja alkuperämaasta riippuen.

3.2 Valmiit vaatteet ja asusteet

  • Vaatteet ja asusteet: Tuontivaatteisiin sovelletaan kohtuullisia tulleja, joiden tarkoituksena on suojata pienimuotoista kotimaista tekstiilituotantoa ja varmistaa samalla kohtuuhintainen saatavuus kuluttajille.
    • Vapaa-ajan vaatteet ja univormut: Yleensä verotetaan 8–15 %, ja ASEAN- ja Tyynenmeren saarivaltioista tuleville tuonneille sovelletaan alennettuja tulleja.
    • Luksus- ja merkkivaatteet: Luksusvaatteisiin ja kalliisiin vaatteisiin sovelletaan 15–20 prosentin korkeampia tulleja.
  • Jalkineet: Maahantuotuihin jalkineihin sovelletaan 8–12 prosentin verokantaa materiaalista ja alkuperämaasta riippuen.
    • Nahkakengät: Yleensä verotetaan 12 %, ja alueellisten kauppakumppaneiden tuonnille sovelletaan alhaisempia tulleja.

3.3 Erityiset tuontitullit

Itä-Timor voi soveltaa polkumyyntitulleja Kiinan tai Vietnamin kaltaisista maista tuleviin tekstiileihin ja vaatteisiin, jos havaitaan, että kyseinen tuonti alittaa paikallisten valmistajien hinnat epäreiluilla kaupan käytännöillä, kuten myynnillä alle markkinahintojen.

4. Kulutustavarat

Itä-Timor tuo maahan laajan valikoiman kulutustavaroita, kuten elektroniikkaa, kodinkoneita ja huonekaluja. Näiden tavaroiden tullit vaihtelevat tuoteryhmittäin, ja joihinkin välttämättömiin tuotteisiin sovelletaan alhaisempia tulleja ja ylellisyystuotteisiin korkeampia tulleja.

4.1 Elektroniikka ja kodinkoneet

  • Kodinkoneet: Itä-Timor tuo maahan suurimman osan suurista kodinkoneistaan, kuten jääkaapeista, pesukoneista ja ilmastointilaitteista, esimerkiksi Kiinasta, Japanista ja Australiasta.
    • Jääkaapit ja pakastimet: Yleensä verotetaan 10–15 %, ja naapurimaista tuotaville tuotteille sovelletaan etuustullia.
    • Pesukoneet ja ilmastointilaitteet: Näihin tuotteisiin sovelletaan 10–15 prosentin tulleja alkuperämaasta riippuen.
  • Kulutuselektroniikka: Elektroniikka, kuten televisiot, älypuhelimet ja kannettavat tietokoneet, on välttämätöntä tuontitavaraa, ja tullit ovat yleensä kohtuullisia teknologian saatavuuden edistämiseksi.
    • Televisiot: Yleensä verotetaan 10–15 %, ja ASEAN-maista tuotaville tuotteille sovelletaan alennettuja tulleja.
    • Älypuhelimet ja kannettavat tietokoneet: Yleensä verotetaan 5–10 % merkistä ja alkuperämaasta riippuen.

4.2 Huonekalut ja kalusteet

  • Huonekalut: Tuontihuonekaluihin, mukaan lukien kodin ja toimiston kalusteet, sovelletaan 10–20 prosentin tulleja materiaalista ja alkuperästä riippuen.
    • Puuhuonekalut: Yleensä verotetaan 12–20 %, ja ASEAN- ja Tyynenmeren maista tuleville tuonneille sovelletaan alennettuja tulleja.
    • Muovi- ja metallihuonekalut: Näihin huonekaluihin sovelletaan 10–15 prosentin tulleja alkuperämaasta riippuen.
  • Kodinsisustus: Mattojen, verhojen ja sisustustuotteiden kaltaisiin tuotteisiin sovelletaan yleensä 8–15 prosentin verokantaa, ja ASEAN-maista tuotaville tuotteille sovelletaan alhaisempia tulleja.

4.3 Erityiset tuontitullit

Itä-Timor voi soveltaa polkumyyntitulleja kulutustavaroihin, kuten elektroniikkaan tai huonekaluihin, jotka tulevat esimerkiksi Kiinasta, jos havaitaan, että näitä tuontituotteita myydään alle markkinahintojen, mikä vahingoittaa paikallisia yrityksiä.

5. Energia ja öljytuotteet

Itä-Timor on erittäin riippuvainen tuonnista energian, erityisesti öljytuotteiden, osalta. Hallitus soveltaa tulleja energian tuontiin tulojen hankkimiseksi ja varmistaa samalla kohtuuhintaisen energian saatavuuden yrityksille ja kuluttajille.

5.1 Öljytuotteet

  • Raakaöljy ja bensiini: Itä-Timor tuo maahan öljytuotteita pääasiassa Indonesiasta, Australiasta ja muista naapurimaista.
    • Raakaöljy: Tyypillisesti nollatariffit kohtuuhintaisen energiansaannin varmistamiseksi.
    • Bensiini ja diesel: Yleensä verotetaan 5 %, ja Indonesiasta ja Australiasta tuotaville tuotteille sovelletaan etuustullia.
  • Diesel ja muut jalostetut öljytuotteet: Jalostettuja tuotteita, kuten dieselpolttoainetta ja voiteluaineita, verotetaan 5–10 %: lla tuotteen tyypistä ja alkuperästä riippuen.

5.2 Uusiutuvan energian laitteet

  • Aurinkopaneelit ja tuuliturbiinit: Uusiutuvan energian kehittämisen edistämiseksi Itä-Timor soveltaa nollatulleja uusiutuvan energian laitteisiin, kuten aurinkopaneeleihin ja tuuliturbiineihin.

6. Lääkkeet ja lääkinnälliset laitteet

Kohtuuhintaisen terveydenhuollon saatavuus on Itä-Timorille ensisijaisen tärkeää, ja siksi välttämättömien lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden tullit pidetään alhaisina tai nollassa, jotta väestöllä olisi varmasti saatavilla ja kohtuuhintaisia ​​lääkkeitä.

6.1 Lääkkeet

  • Lääkkeet: Välttämättömiin lääkkeisiin, mukaan lukien elämää pelastaviin lääkkeisiin, sovelletaan tyypillisesti nollatullia, jotta väestön olisi helppo saada lääkkeet kohtuuhintaan. Muihin kuin välttämättömiin lääkkeisiin voidaan soveltaa 2–5 prosentin tulleja tyypistä ja alkuperämaasta riippuen.

6.2 Lääkinnälliset laitteet

  • Lääkinnälliset laitteet: Lääkinnällisiin laitteisiin, kuten diagnostisiin työkaluihin, kirurgisiin instrumentteihin ja sairaalasängyihin, sovelletaan yleensä nollatullia tai alhaisia ​​tulleja (2–5 %) tuotteen tarpeesta ja alkuperämaasta riippuen.

7. Erityiset tuontitullit ja -vapautukset

7.1 Erityistullit muille kuin etuuskohtelumaille

Itä-Timor soveltaa polkumyyntitulleja ja tasoitustulleja tiettyihin ei-etuuskohtelumaista tuleviin tuontituotteisiin, joiden havaitaan olevan tuettuja tai myytyjä alle markkinahintojen. Nämä toimenpiteet suojaavat paikallista teollisuutta epäreilulta kilpailulta, erityisesti teräs-tekstiili- ja maatalousaloilla.

7.2 Kahdenväliset ja monenväliset sopimukset

  • ASEAN: Itä-Timor hyötyy alennetuista tai nollatulleista Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) sisällä kaupattaville tavaroille, mikä edistää alueellista taloudellista yhdentymistä.
  • Tyynenmeren saarivaltioiden kauppasopimus (PICTA): PICTA:n jäsenenä Itä-Timor hyötyy tullivapaasta pääsystä Tyynenmeren alueella kaupattaviin tavaroihin.

Maakohtaiset tiedot

  • Virallinen nimi: Itä-Timorin demokraattinen tasavalta (Itä-Timor)
  • Pääkaupunki: Dili
  • Suurimmat kaupungit:
    • Dili (pääkaupunki ja suurin kaupunki)
    • Baucau
    • Maliana
  • Tulot henkeä kohti: Noin 1 500 USD (arvio vuodelle 2023)
  • Väkiluku: Noin 1,3 miljoonaa (arvio vuodelle 2023)
  • Viralliset kielet: tetum, portugali
  • Valuutta: Yhdysvaltain dollari (USD)
  • Sijainti: Itä-Timor sijaitsee Kaakkois-Aasiassa ja käsittää Timorin saaren itäosan sekä läheiset Atauron ja Jacon saaret. Sillä on yhteinen maaraja Indonesian kanssa.

Itä-Timorin maantiede

Itä-Timor on pieni saarivaltio Kaakkois-Aasiassa, jonka pinta-ala on 15 007 neliökilometriä. Maalle on ominaista karu maasto, rannikkotasangot ja trooppinen ilmasto.

  • Vuoret: Maan keskiosaa hallitsevat vuoret, joista korkein kohta on 2 986 metriä korkea Mount Ramelau.
  • Ilmasto: Itä-Timorissa vallitsee trooppinen ilmasto, jossa on selkeät sade- ja kuivat vuodenajat. Rannikkoalueilla lämpötilat ovat kohtuulliset, kun taas sisämaassa on viileämpää.

Itä-Timorin talous

Itä-Timorin talous perustuu pääasiassa maatalouteen, öljyyn ja kaasuun sekä kansainväliseen apuun. Maalla on merkittävät öljyvarannot Timorinmerellä , ja öljyn ja kaasun viennistä saatavat tulot ovat olleet merkittävä tulonlähde hallitukselle. Maataloussektori on kuitenkin edelleen suurin työllistäjä, ja suurin osa väestöstä harjoittaa omavaraisviljelyä.

1. Öljy ja kaasu

Öljy ja kaasu ovat Itä-Timorin talouden selkäranka ja muodostavat suurimman osan hallituksen tuloista. Timorinmeren öljyvarannot tarjoavat huomattavia tuloja, mutta maa etsii aktiivisesti tapoja monipuolistaa talouttaan öljystä riippumattomammaksi.

2. Maatalous

Maatalous on elintärkeä sektori, ja suurin osa väestöstä harjoittaa maanviljelyä. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat kahvimaissiriisi ja maniokkiKahvi on yksi maan tärkeimmistä vientituotteista, ja Itä-Timor tunnetaan korkealaatuisesta luomukahvistaan.

3. Matkailu

Itä-Timorin matkailuala on nouseva ala, jonka luonnonkauneus, kuten rannat, vuoret ja koralliriutat, houkuttelee seikkailu- ja ekoturisteja. Hallitus pyrkii kehittämään infrastruktuuria matkailualan tukemiseksi.

4. Kansainvälinen apu

Kansainvälisellä avulla on tärkeä rooli Itä-Timorin taloudessa, sillä se rahoittaa kehityshankkeita ja tukee keskeisiä aloja, kuten terveydenhuoltoa, koulutusta ja infrastruktuuria.